In English
ETUSIVU    YRITYS    ZIPRINGA-MAJOITUS    RAVINTOLA    METSÄSTYS    KALASTUS    KELKKASAFARI    PAANAJÄRVI    SOLOVETSKI    YHTEYSTIEDOT
www.erakeskus.com

All Rights Reserve Paanajärvi Wilderness Center - Zipringa@2013



Vastuullinen matkanjärjestäjä:

Idän Revontulet Oy
Virranniementie 8a
93999 Kuusamo Finland

Tel. +358(0)400 610 860
Email. jari@erakeskus.com
Yhteistyössä
Paanajärvi

Kuusamon kirkonkylältä Paanajärvelle oli 65 kilometrin matka. Karjalainen asutus kylään oli muodostunut 1700-luvun alkuun mennessä. Ensimmäiset suomalaiset tilat perustettiin saman vuosisadan lopulla, ne olivat Kallioniemi, Paanajärvi, Iljala (myöhemmin Rajala) sekä Pauna (myöhemmin Heikkala).

Taloja kylässä oli tuolloin 54, suurin osa pohjoisrannalla. Kyläkeskus oli järven länsipäässä etelärannalla Oulankajoen suulla, johon maantie Kuusamosta tuli ja jossa oli joen ylittävä lossi. Paanajärven maantieyhteys kulki reittiä Kuusamon kirkonkylä - Määttälänvaara - Vuotunki - Paanajärvi - Sovakylä - Liikasenvaara - Käylä - Kuusamon kirkonkylä. Vuoteen 1938 saakka maantietä ei aurattu talvisin. Kahtena viimeisenä vuotena, kun kylä kuului vielä Suomelle, sinne oli kuitenkin ympärivuotinen linja-autoyhteys. Kylässä ei ollut teitä vaan polkuja ja järvi ehkä eniten käytettynä kulkuyhteytenä.

Asutukselle olivat tyypillisiä sukupihat eli yhden pihapiirin ympärille rakennetut saman suvun useat asumukset talousrakennuksineen, joista osa saattoi olla yhteiskäytössä. Talot olivat perinteisiä paritupa- ja yksinäistuparakennuksia, erikoisuutena harjakattoiset kuistit talojen pitkillä sivuilla. Kylän vaara-asutus johtui korkeista rantatörmistä ja järven ympärillä kohoavista vaaroista, etelärannan länsipuolella Palovaara ja Kiekkivaara, pohjoisrannalla lännessä Särkivaara, Ontonvaara ja kuuluisa Ruskeakallio, idässä Malinavaara ja Mutkatunturi. Valtakunnanraja kulki järven itäpäässä lyhyen matkan järven rantaa myöten.

Matkalaisten ja taiteilijoiden Paanajärvi

Paanajärvellä kävivät sekä turistit, taiteilijat että tutkijat, jälkimmäisiäkin jo 1800-luvun lopulta asti. Tunnetuimmat Paanajärven taiteilijavieraat lienevät Akseli Gallen-Kallela, Louis Sparre ja valokuvaaja I.K. Inha. Gallen-Kallela oli vaimonsa ja tyttärensä kanssa useita kuukausia Paanajärvellä vuonna 1892.

Keskeneräinen öljyvärityö Marjatta karhukoira Kapperin kanssa, guassimaalaus Näkymä Paanajärvelle auringon laskettua sekä lyijykynäpiirros Murtunut honka ovat tuolta kesältä, joskin tunnetuimmat ovat Paimenpoika Paanajärveltä, Mäntykoski sekä Palokärki. Mäntykosken partaalla tuohitorveen soittavan paimenpojan mallina oli perimätiedon mukaan 13-vuotias Antti Paana. Palokärki-maalauksensa taiteilija repi ensin palasiksi, mutta hänen vaimonsa Mary liimasi palat yhteen ja viimeisteli työn silitysraudalla. Siksi se on signeerattu vasta vuonna 1893.

Paanajärveläisiä henkilöhahmoja paimenpojan ohella Gallen-Kallela kuvasi mm. lyijykynäpiirustuksissa Vanha mies pettuleivän maalta ja mies vilvoittelemassa saunan jälkeen sekä akvarellissa Tyttö talon edessä. Myös Paanajärven paimenpojasta hän teki erillisen kasvotutkielman lyijykynä- ja tussipiirustuksena.
"Tunnelma on kesäöisen salaperäinen ja romanttinen. Ja romanttinen tulee nuoren miehen maalauksestakin - kaikessa realismissaan. Se kuvaa erämaan karua elämää, jylhän kaunista, mutta ankaraa luontoa, jossa ihmisen on lakkaamatta taisteltava hallan ja petojen kanssa."
Akseli Gallen-Kallela 1892
In English
Русский